Vimpelin seurakunta

Perustiedot > Historia

Historia

Viimeisenä Järviseudun seurakunnista sai oman kirkon Vimpeli, jolle luvattiin oman saarnahuonekunnan perustaminen 1806, sen jälkeen kun oli sovittu papin palkka- ja virkataloasiat. Vuonna 1807 rakennettu kirkko vihittiin käyttöönsä vasta 1811. Kirkko rakennettiin "Elsan pelto"-nimiselle maapalstalle, rakentajana toimi pietarsaarelainen kirkonrakentaja Jacob Riif. Kirkko on kaksitoistakulmainen, hirrestä hirsisalvostekniikalla rakennettu kirkko.

Vimpelin pyöreä puukirkko on sikäli harvinainen lajissaan että sillä on esikuvansa Roomassa asti. Kuningas Kustaa III oli ihastunut roomalaiseen, pakanalliseen Pantheon-temppeliin ja määrännyt hoviarkkitehtinsa suunnittelemaan vastaavanlaisia kirkkoja myös Pohjolaan. Joidenkin olettamusten mukaan Riifillä olisi ollut esikuvanaan juuri Hämeenlinnan kivinen pyörökirkko, joka oli ensimmäinen pyöreä kirkko ja johon oli vaikuttanut Tukholman intendenttivirasto.

Heikki Klemetin mukaan puinen pyörökeskiö on sen sijaan puhtaasti suomalainen kansanrakentajien suunnitelma. Tyyliltään se on varhaista uusklassismia.

Vimpelin kirkko on nykyään ainoalaatuinen, sillä "pyöreittein kirkkojen" rakentamisesta luovuttiin 1800-luvun alkupuolella. Klemetti pitää kirkon muotoa erittäin miellyttävänä ja käytännön kannalta hyvänä, sillä näkeväthän kaikki seurakuntalaiset papin niin saarnatuoliin kuin alttarille ja sisätila vaikuttaa avaralta ja vapaalta. Vimpelin kirkko jäi Riifin viimeiseksi suureksi toteutukseksi.



Tapuli rakennettiin samana vuonna kuin kirkko ja molemmat maalattiin v. 1837 keltaisella öljyvärillä. Kertoman mukaan joen toisella puolella asunutta Heikkilän Anttia kirkon ja sitä matalamman, vain kaksikerroksisen tapulin epäsuhta kiusasi niin, että hän rakensi omalla kustannuksellaan tapuliin tornin. Tämä tapahtui noin 1800-luvun puolivälissä. Kirkkoa ja tapulia korjattiin v. 1869. "Pykyymestarina" oli Heikki Kuorikoski. Silloin rakennukset saivat vaalean harmaan värin.

Kirkonkellonsa vimpeliläiset hankkivat nopeasti: jo v. 1806 pienemmän kellon ja v. 1813 suuremman kellon, jossa on teksti: "Ottakaat korviinne ja kuulkaat minun ääneni". Molemmat kellot ostettiin Gerhard Hornin valimosta Tukholmasta.

Kirkkosalin sisustuskin on poikkeuksellinen. Alttarin molemmin puolin rakennettiin kaksi pönttöä: saarnatuoli ja lukkarinpenkki esiveisaajaa varten. Lukkarinpenkki, salista katsottuna oikealla, ei ole enää käytössä. Alttarirakennelma pilareineen on Jacob Riifin suunnittelema kokonaisuus. Alttaritaulun on maalannut hovimaalari R.V.Ekman v. 1872. Alttaritaulun aiheena on Kristus ristillä. Sen alapuolella olevat ehtoollisen asetussanat on myöhemmin tekstannut vimpeliläinen Antti Oskari Strang, myöhemmin Pekkala.

Vimpelin kirkko sai 1800-luvun puolella vähitellen sekä ostamalla että lahjoituksina tärkeimmät kirkkoesineensä. Vanhimmat kirkkoesineet ovat 1800-luvun alkupuolelta. Niihin kuuluvat mm. messukasukka, kynttiläkruunu, hopeinen ehtoolliskalkki ja öylättiastia. Kirkon roolia opetuksen vaalijana osoittaa kirkkorangaistustuolin ja jalkapuun hankkiminen.

Vimpeliläisiä oli rovastinkäräjillä kehotettu tekemään kirkkoon korjauksia, mutta ne siirtyivät vuoteen 1890 asti varojen puutteen takia. Silloin maalattiin kirkko sisältä, kullattiin saarnatuolia ja alttaria, tervattiin kirkon ja tapulin katto sekä maalattiin ne vaalean kellertäviksi eikä kellertävän ruskeaksi, niin kuin maalaustoimikunta oli ehdottanut. Mutta tätä ennen seurakunta kiisteli vuosia uudesta kirkkoaidasta. Päätös uudesta aidasta oli tehty jo helmikuussa 1884, mutta rakennusmateriaalista ei päästy sovintoon. Yksi kirkonkokous hajaantui vailla päätöstä, kun kiisteltiin siitä, tulisiko rakentaa aita poratuista kivistä, istuttaa kuusiaita vai kalkita vanha aita. Vihdoin lokakuussa 1887 päätettiin purkaa vanha ja kaivaa hiekalla täytettävä oja jonka päälle rakennettiin kivistä aita rappaamalla.

Ensimmäiset lämmityskamiinat hankittiin kirkonkokouksen enemmistöpäätöksellä v. 1893 mutta jo v. 1911 ne olivat rikki. Ne korjattiin Friisin konepajalla ja samalla hankittiin kamiinat myös sakaristoon. Varat lainattiin kunnan säästöpankista.

Jos evijärveläisillä oli harminaan halkeavat kirkonkellot, niin vimpeliläisillä on ollut hiljalleen jokeen päin kallistuva kirkkonsa. 1800-luvun lopulla se alkoi näkyä lattian kupruilemisena. Vuonna 1913 oli esillä tarkka korjausehdotus, mutta kun ilmeni, että varsinainen syy oli kirkon kallistumisessa jokeen päin, suunnitelmasta luovuttiin kustannusten takia. Korjausta varten anottiin v. 1922 valtioneuvostolta avustusta, joka saatiin v. 1924.

Kesällä 1926 kirkon lattia suoristettiin ja vuorattiin, ulko-ovien eteen tehtiin tuulikaapit, penkit uusittiin, kirkko maalattiin sisältä ja ulkoa, uusittiin sähköistys, sillä Vimpelin Suksitehdas oli jo v. 1921 lahjoittanut kirkkoon sähkövalot. Arkkitehti Josef Stenbäckiltä oli tilattu suunnitelma myös alttarin ja alttarikaiteen uudistamiseksi alttarivaatteineen.

Urut saatiin Vimpelin kirkkoon vuonna 1944. Ne ovat Kangasalan urkutehtaan rakentamat, pneumaattiset, 2-sormioiset 15 äänikertaiset, lisäksi kahdella siirtoäänikerralla varustetut urut.

Lähestyvä kirkon 150-vuotisjuhla teki 1950-luvulla ajankohtaiseksi kirkon korjaustyöt. Maalaus uusittiin kesällä 1956 pääasiassa entisin värein, valkoinen päävärinä.

Kirkon kallistuminen jokeen päin oli kuitenkin edelleen korjaamatta. Vuonna 1966 Vimpelin kirkkoherra Ilmari Joensuu kääntyi kirkkohallituksen rakennustarkastajan tohtori Ahti Aurasen puoleen pyytäen häntä tarkastamaan kyseisen kallistuman. Tarkastuksessa kesällä 1969 korjausta pidettiin välttämättömänä. Suunnittelijaksi kutsuttiin arkkitehti Touko Saari Seinäjoelta. Ensin teetetyssä pohjatutkimuksessa todettiin kirkon joenpuoleisen seinän painuneen 50 cm. Tämän jälkeen syksyllä 1969 kirkkovaltuusto päätti, että korjauksiin ryhdytään. Kun Kirkon keskusrahastolta saatiin anottua vähemmän avustusta, näytti toteutus kuitenkin viivästyvän. Tässä vaiheessa tiedotusvälineet tekivät Vimpelin jokeen kallistuvasta kirkosta tunnetun väittäen, että kansallista kulttuuriarvoa edustavan kirkon annetaan rapistua.

Kesällä 1970 annettiin pohjanvahvistusurakka Rakennusliike Velj. Uusituvalle, joka painoi kirkkoa vastapainona käyttäen yli 30 betonipaalua neljän metrin syvyyteen. Seinä oikeni, joskaan ei aivan täysin. Myös sisustusta uusittiin ja kirkon torniin asennettiin aikaa näyttävät kellot. Kesällä 1971 jatkettiin kirkon saneerausta sisältä Museoviraston ohjeiden mukaan: penkkien ja lattian korjauksen jälkeen kirkko maalattiin sisältä alttarikokonaisuuden väreinä tummanvihreä ja harmaa. Valaistusta uusittaessa päätettiin, että kirkossa pysytetään vain vanhin kruunu kynttiläkruunuksi muutettuna. Ulkopuolelta kirkkorakennukset maalattiin alkuperäisen keltaisiksi.

Kirkon historian suurin korjaustyö tehtiin vuosina 1998-99. Kirkko kunnostettiin ja maalattiin sekä sisältä että ulkoa. Alttari irrotettiin etuseinästä, kirkkoon tehtiin sosiaalitilat, sakasti uusittiin ja sen yläpuolelle rakennettiin museohuone. Myös valaistus uusittiin. Halkaisijaltaan nelimetrisen kattokruunun on suunnitellut arkkitehti Aulis Jääskeläinen.

Kirkon pihamaalla ovat sotiemme sankarihaudat ja muistopatsaat.

Tekstin lähteenä on käytetty osin Järviseudun historia II -teoksen Elise Holman kirjoittamaa osiota Vimpelin seurakunnan historiasta. Vimpelin kirkko on toiminut tiekirkkona v. 2002 asti.

Seurakunnan alkuvaiheisiin voi tutustua myös lukemalla asiaa koskevan Liisa Mäntylän seminaarityön.